Tämän otsikon alle tulen päivittämään tärkeitä päivämääriä ja kokoamaan ns. aikajanaa, josta on helppo nopealla vilkaisulla tarkistaa, mitä on jo tapahtunut ja miten talonrakennusprojektimme etenee.
15.3.2016 Tonttihakemus lähetetty kuntaan.
31.3.2016 Meillä on tontti!
14.4. - 31.5.2016 Talotoimittajien kilpailutus.
13.5.2016 Pankkineuvottelut OP:n kanssa.
18.5.2016 Pankkineuvottelut Nordean kanssa.
31.5.2016 Maaperätutkimus tehdään tontille.
2.6.2016 Maaperätutkimuksen tulokset.
8.6.2016 Kotimestareiden kanssa allekirjoitetaan sopimus.
23.6.2016 Rakennuspiirustukset valmistuvat arkkitehdiltä.
5.7.2016 Rakennuslupaa haetaan, paperit viedään Hollolan kuntaan.
9.8.2016 Maanmittauslaitokselta saapuvat kiinnitykset ja vuokraoikeuden kirjaaminen.
15.8.2016 Meillä on RAKENNUSLUPA!
19.8.2016 Maatyöt alkavat tontilla.
23.8.2016 Aloituskokous tontilla.
25.8.2016 Tapaaminen Keittiömaailmassa: kiintokalusteiden valinta.
26.8.2016 Anturan valaminen alkaa.
30.8.2016 Perustukset valetaan.
6.9.2016 Sähkösuunnitelman tekeminen
12.9.2016 Perustukset täytteineen valmiit!
13.10. - 26.11.2016 Runkotoimitus alkoi! Katso Sehän alkaa näyttämään talolta -kirjoitus
3.11.2016 Tapaaminen Orimattilan Värisilmässä: sisustusvalinnat
7.3.2017 Muutto-/käyttöönottotarkastus LÄPI MENI!
11.3.2017 HEI ME MUUTETAAN!
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Tontti
Olin joskus kauan aikaa ja useita kertoja sitten, miehelleni puhunut haaveista saada talo, oma koti mökkimatkamme varrella olevalta melko uudelta asuinalueelta. Vastaukseksi olin aina saanut: "Tosi kiva alue, mutta ei! Minä en lähde rakentamaan!" Ymmärsin hänen ajatuksensa tilanteesta: Kun taitoa eikä kiinnostusta ollut rakentamiseen, olihan se tietenkin vaikea kuvitella lähtevänsä niinkin suureen projektiin. Ja tottahan se varmasti on, että hivenen pienemmällä vaivalla sitä olisi ostanut valmiin talon.
Kevättalvella 2016 tulikin sitten viimeiset tontit tältä minun (lue: meidän) unelma-alueelta hakuun. Uskaltauduin ottamaan jälleen asian puheeksi mieheni kanssa ja kuinka ollakaan hyvin hyvin suureksi yllätyksekseni hän vastasikin, että haetaan vaan tonttia. Jouduin kysymään uudestaan ja varmistamaan, että hän oli varmasti ymmärtänyt ja sisäistänyt kysymykseni ja vastannut juuri tähän esittämääni kysymykseen. Mutta niinhän oli vastannut myöntävästi! ME HAETAAN TONTTIA!! Kevyt tuuletus oli paikallaan!
Hollolan kunnan tonttihakemus oli suhteellisen yksinkertainen. Siihen ei tarvinnut esimerkiksi liittää mitään ylimääräisiä liitteitä. Hakemuksessa kysyttiin mm. hakijoiden henkilötiedot, työnantaja, ammatti, nykyinen asunto ja sen tiedot, perheen jäsenet, perheen bruttotulot, kolme tonttitoivomusta, onko aikaisemmin hakenut/saanut tonttia kunnan tai naapurikunnan alueelta. Hakemuksemme kuntaan lähti 15.3.2016.
Tonttien hakuaika oli 11.3. - 24.3.2016. Haettavana oli 19 tonttia, joiden koko vaihteli 1087 - 1469 m2 välillä. Määräaikaan mennessä oli tullut 19 hakemusta. Tonttien arvonta suoritettiin 31.3.2016 numeroimalla hakijat satunnaiseen järjestykseen. Tämän jälkeen arvottiin numerot ja kyseisen numeron saanut hakija sai ensisijaisena hakemansa tontin. Jos se ei ollut vapaa, hakija sai toisen tai kolmannen toiveen, jos ne olivat vapaana.
Edellä mainitulla arvonta menetelmällä meidän satunnaiseksi numeroksi tuli 16, joka nousi arvonnassa ensimmäisenä. Tämähän tarkoitti sitä, että saimme juuri sen tontin, jonka olimme laittaneet hakemukseemme ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Tiedon tonttiarvonnan tuloksista me saimme sähköpostiin jo samana iltana, kun arvonta oli suoritettu.
Tonttimme on kulmatontti, jonka kahdella sivulla on kaksi muuta tonttia ja kahdella sivulla on ajotiet rajana. Neliöitä meidän tontilla on 1224 m2 ja muodoltaan se on kutakuinkin neliön muotoinen. Näkymä kahdella tienpuoleisilla sivuilla on ehkä maailman kaunein: Iso peltomaisema, jonka muoto muuttuu vuoden aikojen mukaan, pellon laidalla on maalaistalo viljasiiloineen ja muine maatalousrakennuksineen. Pellon takana on metsikköä, jonka lehvästön takaa siintää hivenen myös Vesijärven pinta Paimelan lahdelta. Aurinko laskee kauas peltojen ja metsikön taakse. Tämä on ollut unelmieni näkymä kotitalon ikkunoista useita vuosia ja nyt tuo on toteutumassa.
Jenni
Kevättalvella 2016 tulikin sitten viimeiset tontit tältä minun (lue: meidän) unelma-alueelta hakuun. Uskaltauduin ottamaan jälleen asian puheeksi mieheni kanssa ja kuinka ollakaan hyvin hyvin suureksi yllätyksekseni hän vastasikin, että haetaan vaan tonttia. Jouduin kysymään uudestaan ja varmistamaan, että hän oli varmasti ymmärtänyt ja sisäistänyt kysymykseni ja vastannut juuri tähän esittämääni kysymykseen. Mutta niinhän oli vastannut myöntävästi! ME HAETAAN TONTTIA!! Kevyt tuuletus oli paikallaan!
Hollolan kunnan tonttihakemus oli suhteellisen yksinkertainen. Siihen ei tarvinnut esimerkiksi liittää mitään ylimääräisiä liitteitä. Hakemuksessa kysyttiin mm. hakijoiden henkilötiedot, työnantaja, ammatti, nykyinen asunto ja sen tiedot, perheen jäsenet, perheen bruttotulot, kolme tonttitoivomusta, onko aikaisemmin hakenut/saanut tonttia kunnan tai naapurikunnan alueelta. Hakemuksemme kuntaan lähti 15.3.2016.
Tonttien hakuaika oli 11.3. - 24.3.2016. Haettavana oli 19 tonttia, joiden koko vaihteli 1087 - 1469 m2 välillä. Määräaikaan mennessä oli tullut 19 hakemusta. Tonttien arvonta suoritettiin 31.3.2016 numeroimalla hakijat satunnaiseen järjestykseen. Tämän jälkeen arvottiin numerot ja kyseisen numeron saanut hakija sai ensisijaisena hakemansa tontin. Jos se ei ollut vapaa, hakija sai toisen tai kolmannen toiveen, jos ne olivat vapaana.
Edellä mainitulla arvonta menetelmällä meidän satunnaiseksi numeroksi tuli 16, joka nousi arvonnassa ensimmäisenä. Tämähän tarkoitti sitä, että saimme juuri sen tontin, jonka olimme laittaneet hakemukseemme ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Tiedon tonttiarvonnan tuloksista me saimme sähköpostiin jo samana iltana, kun arvonta oli suoritettu.
Tonttimme on kulmatontti, jonka kahdella sivulla on kaksi muuta tonttia ja kahdella sivulla on ajotiet rajana. Neliöitä meidän tontilla on 1224 m2 ja muodoltaan se on kutakuinkin neliön muotoinen. Näkymä kahdella tienpuoleisilla sivuilla on ehkä maailman kaunein: Iso peltomaisema, jonka muoto muuttuu vuoden aikojen mukaan, pellon laidalla on maalaistalo viljasiiloineen ja muine maatalousrakennuksineen. Pellon takana on metsikköä, jonka lehvästön takaa siintää hivenen myös Vesijärven pinta Paimelan lahdelta. Aurinko laskee kauas peltojen ja metsikön taakse. Tämä on ollut unelmieni näkymä kotitalon ikkunoista useita vuosia ja nyt tuo on toteutumassa.
Jenni
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Uskomatonta, mutta totta
En olisi voinut suuremmissa unelmissanikaan kuvitella, että jonain päivänä aloittaisin kirjoittamaan blogia, blogia rakentamisesta, omakotitalon rakentamisesta tai rakennuttamisesta. Mutta tässä se nyt on.
Me olemme lahtelainen perhe, kolmihenkinen perhe, isä, äiti ja lapsi. Kukaan meistä ei ole rakennusalan ammattilainen, eikä meistä kukaan edes harrasta nikkarointi, no paitsi jos minun tee-se-itse -remontteja ei oteta huomioon. Kokemusta on lähinnä tapetoinnista, maalaamisesta, lampun vaihtamisesta, niin ja olenhan minä laatoittanut yhden pienen tuulikaapin. Minä olen tämän perheen äiti. Kyllä, äiti. Tämän perheen isästä on ehkä tavaroiden ojentajaksi, eikä edes siihen, jos tv:stä tulee jalkapalloa tai jääkiekkoa. Ei mitenkään pahalla miestäni kohtaan, mutta niin se vain on. Mieheni on kuitenkin taitava hoitamaan paperihommia ja onkin ollut korvaamattomassa asemassa tämän projektin hallinnollisissa tehtävissä.
Kuulostaako hurjalta? Niin minustakin. Täysin rakentamisesta kokematon ja lähes täysin peukalo keskellä kämmentä oleva perhe lähtee näinkin suureen projektiin kuin talon rakennuttamiseen.
Tässä blogissa on tarkoitus kertoa talonrakennusprojektista rehellisesti ja kaunistelematta, mutta kuitenkin antaen kiitosta ammattilaisille, jotka osaavat ja tietävät, mitä tekevät. He rakentavat meille kotia.
Aluksi tulen käymään läpi projektimme käynnistymistä ja kertomaan, mitä on jo tapahtunut. Kesän aikana pääsemme reaaliaikaan ja lopulta seuraamaan talon nousemista tontilla. Myös budjettiin, sen muodostumiseen ja paikkaansa pitävyyteen tulen paneutumaan. Rakennusprojektin raportoinnin lisäksi tuon esille myös tunteita ja olotiloja, mitä projekti on tuonut mukanaan. Tätä blogia kirjoitan pääsääntöisesti minä, Jenni, mutta satunnaisesti myös mieheni saattaa vierailla kirjoittajana.
Antoisia lukuhetkiä!
Jenni
Me olemme lahtelainen perhe, kolmihenkinen perhe, isä, äiti ja lapsi. Kukaan meistä ei ole rakennusalan ammattilainen, eikä meistä kukaan edes harrasta nikkarointi, no paitsi jos minun tee-se-itse -remontteja ei oteta huomioon. Kokemusta on lähinnä tapetoinnista, maalaamisesta, lampun vaihtamisesta, niin ja olenhan minä laatoittanut yhden pienen tuulikaapin. Minä olen tämän perheen äiti. Kyllä, äiti. Tämän perheen isästä on ehkä tavaroiden ojentajaksi, eikä edes siihen, jos tv:stä tulee jalkapalloa tai jääkiekkoa. Ei mitenkään pahalla miestäni kohtaan, mutta niin se vain on. Mieheni on kuitenkin taitava hoitamaan paperihommia ja onkin ollut korvaamattomassa asemassa tämän projektin hallinnollisissa tehtävissä.
Kuulostaako hurjalta? Niin minustakin. Täysin rakentamisesta kokematon ja lähes täysin peukalo keskellä kämmentä oleva perhe lähtee näinkin suureen projektiin kuin talon rakennuttamiseen.
Tässä blogissa on tarkoitus kertoa talonrakennusprojektista rehellisesti ja kaunistelematta, mutta kuitenkin antaen kiitosta ammattilaisille, jotka osaavat ja tietävät, mitä tekevät. He rakentavat meille kotia.
Aluksi tulen käymään läpi projektimme käynnistymistä ja kertomaan, mitä on jo tapahtunut. Kesän aikana pääsemme reaaliaikaan ja lopulta seuraamaan talon nousemista tontilla. Myös budjettiin, sen muodostumiseen ja paikkaansa pitävyyteen tulen paneutumaan. Rakennusprojektin raportoinnin lisäksi tuon esille myös tunteita ja olotiloja, mitä projekti on tuonut mukanaan. Tätä blogia kirjoitan pääsääntöisesti minä, Jenni, mutta satunnaisesti myös mieheni saattaa vierailla kirjoittajana.
Antoisia lukuhetkiä!
Jenni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)