maanantai 13. kesäkuuta 2016

Uskomatonta, mutta totta

En olisi voinut suuremmissa unelmissanikaan kuvitella, että jonain päivänä aloittaisin kirjoittamaan blogia, blogia rakentamisesta, omakotitalon rakentamisesta tai rakennuttamisesta. Mutta tässä se nyt on.

Me olemme lahtelainen perhe, kolmihenkinen perhe, isä, äiti ja lapsi. Kukaan meistä ei ole rakennusalan ammattilainen, eikä meistä kukaan edes harrasta nikkarointi, no paitsi jos minun tee-se-itse -remontteja ei oteta huomioon. Kokemusta on lähinnä tapetoinnista, maalaamisesta, lampun vaihtamisesta, niin ja olenhan minä laatoittanut yhden pienen tuulikaapin. Minä olen tämän perheen äiti. Kyllä, äiti. Tämän perheen isästä on ehkä tavaroiden ojentajaksi, eikä edes siihen, jos tv:stä tulee jalkapalloa tai jääkiekkoa. Ei mitenkään pahalla miestäni kohtaan, mutta niin se vain on. Mieheni on kuitenkin taitava hoitamaan paperihommia ja onkin ollut korvaamattomassa asemassa tämän projektin hallinnollisissa tehtävissä.

Kuulostaako hurjalta? Niin minustakin. Täysin rakentamisesta kokematon ja lähes täysin peukalo keskellä kämmentä oleva perhe lähtee näinkin suureen projektiin kuin talon rakennuttamiseen.

Tässä blogissa on tarkoitus kertoa talonrakennusprojektista rehellisesti ja kaunistelematta, mutta kuitenkin antaen kiitosta ammattilaisille, jotka osaavat ja tietävät, mitä tekevät. He rakentavat meille kotia.

Aluksi tulen käymään läpi projektimme käynnistymistä ja kertomaan, mitä on jo tapahtunut. Kesän aikana pääsemme reaaliaikaan ja lopulta seuraamaan talon nousemista tontilla. Myös budjettiin, sen muodostumiseen ja paikkaansa pitävyyteen tulen paneutumaan. Rakennusprojektin raportoinnin lisäksi tuon esille myös tunteita ja olotiloja, mitä projekti on tuonut mukanaan. Tätä blogia kirjoitan pääsääntöisesti minä, Jenni, mutta satunnaisesti myös mieheni saattaa vierailla kirjoittajana.

Antoisia lukuhetkiä!

Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti